Sana sunnuntaiksi

Katson aamua meren lahdella. 

Kaunista täällä on juuri nyt. 

Vain muutos on pysyvää. 

Kauneus väistyy, kun tuuli tulee. Ja pilvet.

Kevät on hidas, aika lyhyt. 

Mitä minä vielä jaksan, onnellinen mies?

Päiväkirja paksu, kalenteri ohut.

Unelma on kuva vailla ominaisuuksia.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kuva
Aikamatka Nämä viimeiset loppukesän viikot tahtoisin käyttää toisin. Avata uutta, lopettaa vanhaa, jota en koskaan valmiiksi saa,   sillä aika on lahjomaton annissaan.      Siitä se kuittaa koron tietäen hyvin, ettei lyhennyksiä tule eikä pyydetä.    Syksy on sana, mutta muutakin , kuin putoavat keltaiset lehdet ja hiipivä halla. Se lopettaa intohimoisimmankin harrastajan kasvimaakokeilut.   Ant aa vastikkeeksi kuulaat aamut ja uudet värit niiden katsoa,    jotka vielä näkevät ja näkemänsä kokevat   ohi kiitävän ajan viimeisessä vaunussa    matkalippunsa päiväyksen varmistaen    siltä varalta, ett ä voimassa on , tosin ei ky lläkään paluulippu,   j ot a kuitenkin jokainen aikamatkalla nsa ujosti toivoo   vaikka on syksy      ja kesästä muisto      ja hän.
Lue lisää

Reikä kuussa

Katselen kuuta  kuten moni muukin kun on kuun aika. Minun kuussani on reikä  elämän koodien kulkea. Ajatukset, teot, toiveet ja tunteet,  haaveiden, pettymysten koko  kirjo. Raakana tarjolla avarasti, hetken viipyen sitten hajoten  vailla merkitystä, elämän antamaa. Siinä on totuus. Se on armoton.
Lue lisää