Omia tuntoja

Käännä se vihaksi. Muu ei riitä rakkauden jälkeen. Peilissä ihminen, alastomat kasvot. Kuittaus ajasta. Takuu ei ole voimassa enää eikä kata  käyttövirheistä aiheutuneita vaurioita.

Rakkaus on halpa  kuin suudelma  Lidlin nurkalla? Mitään ei tapahdu sattumalta. Kun veitsi laatikossa tai auton tyhjä rengas. Mitään ei tapahdu sattumalta. Kun musta kissa tai outo vieras ovella. Etiketti voimassa kuin kaiken mitta kun minun täytyy.

Päivien määrää ei tiedä kukaan, mutta minä elän niitä. Menneiden muistelu ei johda minnekään, mutta myös erehdykset tehdään tänään. Seesteinen on sana. Sen keksi huoleton herra unen edellä  juodessaan viiniään  varjoisella verannalla.

Tänään tulee kuluneeksi 114 vuotta isäni Lauri Olavi Arvolan syntymästä.  Isäni oli maatalon veljessarjan neljimmäinen ja vanhin. Joutui sellaisena lähtemään ensimmäisenä maailmalle. Talon pito jäi myöhemmin vaarin kuoltua nuorimmalle veljelle siskoineen. Sisarukset ovat vaarin toisesta avioliitosta. Siskon tapasin kotonaan pari viikkoa sitten. Isäni ei ollut hieno eikä sivistynyt mies. Hän elätti itsensä aluksi autokuskina Toijalassa. Ajoi kuitenkin rautatien yli kulkevalta sillalta alas kaiteen läpi ja menetti ajokorttinsa.  Teki sotaan asti sekalaisia toitä ja soitti mm. rumpuja jossakin tanssiyhtyeessä. Hän poikkesi lomilla rintamalta kesäkuussa 1943 ja pani minut alulle Lempäälän Kuokkalan kylässä, luultavasti Ollilan talon aitassa. Isäni mummu oli talon tytär Hilda. Äitini oli myymäläapulaisena viereisessä Eskolan kaupassa. Rakennus on nykyisin museona Kuokkalan museotien varrella. Pakollinen avioliitto päättyi 1950, pian oman, Rantoon talon valmistumisen jälkeen.  Isäni vietti l

Nyt sataa. Onko se normaalia kaiken  poikkeavuuden keskellä? Kun on ilmasto ja energia kun tykit jylisevät  ja puhe halutaan lopettaa  vallankin sen vieraan  oletetun. Eihän meillä paljon puhetta ole  oikeisiin tarkoituksiin. Se on liian kallista  ja henkilökohtaista tuhlattavaksi  vaikka miten sataisi.

Tässä talossa on hiljaista. Ehkä kaikki ovat kuolleet? Tuskin sentään, lippu liehuu kurjimmankin hetket. Sairasautollako lakko ? Ei oo totta. Kun nyt oikein katson: Se on päivä, jota hautaan viedään. Viimeinen  on saatoista se hiljaisin.