Omia tuntoja

Unessa kannan lautanippua Vaasankadulla. Rakennan laveria makuualkovin yläkertaan. Siellä on hyvä hyvä nukkua ja hengen irtaantua ruumiista. Puoliso puhuu televisiossa nuorison asemasta. Hänellä on lyhyt poikatukka ja äänessä aatteellinen palo. Presidentti julistaa poikkeustilan työttömyyden noustua 70 000  tasolle. Syntymäpäivää juhlitaan kaksi viikkoa uuden makuulaverin kunniaksi. Kun palaan töistä Cella Flemingistä, juhlijoilla on meno päällä.  Keittiön ikkunasta näkyy Kansan torni ja pöydälle nousten kaistale merta. Sillä saattoi ylpeillä. Aina seisoi joku pöydällä. Opintojohtaja oli sammunut kylpyammeeseen. Juhla jatkuu päivällisellä Hwitträskissä. Sieltä poistun kierimällä rinnettä alas.  Onhan maaliskuu ja hanki kantaa.

Hän heräsi poikkeuksellisen varhain. Illalla hän oli tuntenut itsensä uupuneeksi eikä sen vuoksi yrittänyt pitkittää lauantaitaan keinotekoisesti.  Hän oli nukkunut hyvin. Ja nähnyt pitkästä aikaa kaikessa monimutkaisuudessaankin selkeän unen.  Ei se ollut enneuni, vaan hyvä analyysi  hänen elämäntilanteestaan. Herätessään hänen ajatuksensa olivat poikkeuksellisen terävät ja selkeät. Edellisestä kerrasta olikin kulunut jo pidempi aika. Ajatuksen kirkkaus ei näet ole niitä tavallisimpia ihmisen huomenlahjoja. Hän sytytti ikkunalle kynttilän ja tunsi kiitollisuutta sille, joka siellä jossakin syvyydessä hänen elämäänsä väsymättömästi analysoi. Aivan liian harvoin se ilmoittautuu havainnoistaan hyvän unen muodossa kertomaan. Sen vuoksi hän ei lainkaan arkaillut aamutoimiin ryhtymistä hetken varhaisuudesta huolimatta. Oli tärkeää saada maantieteelliselle karttapohjalle rakennettu uni talteen valveilla olijan tulkittavaksi.  Isomorfioista siinä kysymys oli. Kullakin tapahtumalla ja rakentee

Ajattelen ystävääni. Ajattelen häntä usein. Hän sanoo,  ihminen ei muutu ja jatkaa,  sinä et tunne minua. Minä mietin. Oliko se lupaus vai varoitus?