Omia tuntoja

Ole tässä iloinen  vietä kesän juhlaa. Tykit syytää kuolemaa, poliitikot suojaliiveineen  uransa ajajat. Kuolleet katsovat tyhjin silmin elämää, joka oli ja meni. Jätti jälkeensä merkin  kirjurin kirjaan.

Eihän rakkaus koskaan kuole. Kuihtuu kyllä, kalpenee  ja kuivuu  hoidon puutteessa  osaamattoman ikkunalla. Metamorfoosina  muistuttaa menneestä myös uutteraa unohtajaa. Sanapörssin kärjessä  rakkaus keikkuu  ajasta toiseen, inflaation uhrina ystävyyden kanssa kärkisijasta kamppaillen. Rakkaus on arka lintu. Harvoin pesii rahapuussa.

Ystävällisesti katsoo kello,  21.57 ilmoittaa ajan olevan. Miksi tuntuu ystävälliseltä? Päivän päättymistäkö tarkoittaa  vaiko helpotusta  jostakin jota en tajua  en osaa nimetä? En ole omaperäinen aikoineni,  jokainen sitä miettii aikanaan. Mutta suuri onni uskaltaa  sanoa luojan kiitos,  onko kello jo noin paljon!