Omia tuntoja

Ovat vähissä vanhat ystävät  poissa monin tavoin. Kun jonkun tapaa,  huomaa vanhuutensa. Eivät kaikki sairaita ole, mutta heikkoja usein. Autan häntä autosta,  kädestä pitäen. Tunnen vapinan  kun voima puuttuu. Se koskee sydämeen,  hauras on ihminen silloin.

Elokuun aamuna katson kauas.  Näen vuoret ja laaksot,  mäet ja notkot,  kaukana soljuvan virran,  metsät ja pellot  välissään maantie autoineen.  Se on selvää kaikki. Käännän katseeni.  Näen sijaamattoman vuoteen pöydän paperiröykkiön lääkepurkit ja pesemättömät astiat  pyykit kuivumassa telineellä. Kuulen ajatusten sekavan syöksähtelyn: Missä se on, missä se on  tarkoitus tälle kaikelle  päivän tulla ja mennä?  Se on edessä aina  kunnes taakse jää.