Aikamatka
Nämä viimeiset loppukesän viikot tahtoisin käyttää toisin.
Avata uutta, lopettaa vanhaa, jota en koskaan valmiiksi saa,
sillä aika on lahjomaton annissaan.
Siitä se kuittaa koron tietäen hyvin, ettei lyhennyksiä tule eikä pyydetä.
Syksy on sana, mutta muutakin, kuin putoavat keltaiset lehdet ja hiipivä halla.
Se lopettaa intohimoisimmankin harrastajan kasvimaakokeilut.
Antaa vastikkeeksi kuulaat aamut ja uudet värit niiden katsoa,
jotka vielä näkevät ja näkemänsä kokevat
ohi kiitävän ajan viimeisessä vaunussa
matkalippunsa päiväyksen varmistaen
siltä varalta, että voimassa on,
tosin ei kylläkään paluulippu,
jota kuitenkin jokainen aikamatkallansa ujosti toivoo
vaikka on syksy
ja kesästä muisto
ja hän.
Kommentit
Lähetä kommentti