Aamu

Punaposkiset Karjaan neidit

kulkevat kaksin kadulla.

Sumua vain katsojan silmissä.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kuolema

Huomaan usein miettiväni kuolemaa. Älkää pelästykö, ei tämä ole sitä, että olisin itseäni murhaamassa. Jossain vaiheessa elämää vain alkaa tuntua siltä, että kaikki on nähty. Minä olen onnellinen onnettomuuksieni keskellä. Kiitän ystäviäni kaikesta huolenpidosta ja huomiosta. Kaikkeen en kykene, mutta kenellekään en kanna kaunaa.  Harva kokee näillä vuosikymmenillä sellaista onnea kuin kohdalleni on  sattunut. Näin ajattelen. Kaikkien onnettomuuksien jälkeen. Kaikella on hintansa, suuressa laskurissa.  Mutta mitään en antaisi pois. +++
Lue lisää

Vanhat ystävät

Ovat vähissä vanhat ystävät  poissa monin tavoin. Kun jonkun tapaa,  huomaa vanhuutensa. Eivät kaikki sairaita ole, mutta heikkoja usein. Autan häntä autosta,  kädestä pitäen. Tunnen vapinan  kun voima puuttuu. Se koskee sydämeen,  hauras on ihminen silloin.
Lue lisää

Isäni ei ollut hieno mies

Tänään tulee kuluneeksi 114 vuotta isäni Lauri Olavi Arvolan syntymästä.  Isäni oli maatalon veljessarjan neljimmäinen ja vanhin. Joutui sellaisena lähtemään ensimmäisenä maailmalle. Talon pito jäi myöhemmin vaarin kuoltua nuorimmalle veljelle siskoineen. Sisarukset ovat vaarin toisesta avioliitosta. Siskon tapasin kotonaan pari viikkoa sitten. Isäni ei ollut hieno eikä sivistynyt mies. Hän elätti itsensä aluksi autokuskina Toijalassa. Ajoi kuitenkin rautatien yli kulkevalta sillalta alas kaiteen läpi ja menetti ajokorttinsa.  Teki sotaan asti sekalaisia toitä ja soitti mm. rumpuja jossakin tanssiyhtyeessä. Hän poikkesi lomilla rintamalta kesäkuussa 1943 ja pani minut alulle Lempäälän Kuokkalan kylässä, luultavasti Ollilan talon aitassa. Isäni mummu oli talon tytär Hilda. Äitini oli myymäläapulaisena viereisessä Eskolan kaupassa. Rakennus on nykyisin museona Kuokkalan museotien varrella. Pakollinen avioliitto päättyi 1950, pian oman, Rantoon talon valmistumisen jälkeen.  Isäni vietti l
Lue lisää