Tuokiokuva
Sateinen surullinen katse.
Miehen muisti
pala paperia.
Iso murhe
odottaa aikaansa.
Se ei paperille mahdu.
Aikamatka Nämä viimeiset loppukesän viikot tahtoisin käyttää toisin. Avata uutta, lopettaa vanhaa, jota en koskaan valmiiksi saa, sillä aika on lahjomaton annissaan. Siitä se kuittaa koron tietäen hyvin, ettei lyhennyksiä tule eikä pyydetä. Syksy on sana, mutta muutakin , kuin putoavat keltaiset lehdet ja hiipivä halla. Se lopettaa intohimoisimmankin harrastajan kasvimaakokeilut. Ant aa vastikkeeksi kuulaat aamut ja uudet värit niiden katsoa, jotka vielä näkevät ja näkemänsä kokevat ohi kiitävän ajan viimeisessä vaunussa matkalippunsa päiväyksen varmistaen siltä varalta, ett ä voimassa on , tosin ei ky lläkään paluulippu, j ot a kuitenkin jokainen aikamatkalla nsa ujosti toivoo vaikka on syksy ja kesästä muisto ja hän.
Kommentit
Lähetä kommentti