Valkovuokot
Palavissasi seisot ovella,
iso tyttö, hämillisesti hymyillen.
Sinä kommunikoit merkeillä,
enkä minä ymmärrä
ja puhut enteistä, joihin minä en usko.
Niinkuin valkovuokot,
jotka minulle ojensit.
Kuolema
Huomaan usein miettiväni kuolemaa. Älkää pelästykö, ei tämä ole sitä, että olisin itseäni murhaamassa. Jossain vaiheessa elämää vain alkaa tuntua siltä, että kaikki on nähty. Minä olen onnellinen onnettomuuksieni keskellä. Kiitän ystäviäni kaikesta huolenpidosta ja huomiosta. Kaikkeen en kykene, mutta kenellekään en kanna kaunaa. Harva kokee näillä vuosikymmenillä sellaista onnea kuin kohdalleni on sattunut. Näin ajattelen. Kaikkien onnettomuuksien jälkeen. Kaikella on hintansa, suuressa laskurissa. Mutta mitään en antaisi pois. +++
Kommentit
Lähetä kommentti