Missä se on

Elokuun aamuna katson kauas. 

Näen vuoret ja laaksot, 

mäet ja notkot, 

kaukana soljuvan virran, 

metsät ja pellot 

välissään maantie autoineen. 

Se on selvää kaikki.

Käännän katseeni. 

Näen sijaamattoman vuoteen

pöydän paperiröykkiön

lääkepurkit ja pesemättömät astiat 

pyykit kuivumassa telineellä.

Kuulen ajatusten sekavan

syöksähtelyn:

Missä se on, missä se on 

tarkoitus tälle kaikelle 

päivän tulla ja mennä? 

Se on edessä aina 

kunnes taakse jää.