Mitäpä näistä

Metsästä hän soittaa.

Asiaa ei, mutta yhteys.

Pimeässä salissa 

käsi etsii toisen.


Älä enää kuvaa, 

johan tässä väsyy.

Nämä ovat äidin lautaset.

Katsotaan, mitään en lupaa.

Mutta sitten, kun.

Asiaa on, yhteys puuttuu.


Muisto pysyy, tuttuus säilyy,

ihmisen kulkea 

polkuaan yksin.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kuolema

Vanhat ystävät

Isäni ei ollut hieno mies