Isäni ei ollut hieno mies

Tänään tulee kuluneeksi 114 vuotta isäni Lauri Olavi Arvolan syntymästä. 

Isäni oli maatalon veljessarjan neljimmäinen ja vanhin. Joutui sellaisena lähtemään ensimmäisenä maailmalle. Talon pito jäi myöhemmin vaarin kuoltua nuorimmalle veljelle siskoineen. Sisarukset ovat vaarin toisesta avioliitosta. Siskon tapasin kotonaan pari viikkoa sitten.

Isäni ei ollut hieno eikä sivistynyt mies. Hän elätti itsensä aluksi autokuskina Toijalassa. Ajoi kuitenkin rautatien yli kulkevalta sillalta alas kaiteen läpi ja menetti ajokorttinsa. 

Teki sotaan asti sekalaisia toitä ja soitti mm. rumpuja jossakin tanssiyhtyeessä.

Hän poikkesi lomilla rintamalta kesäkuussa 1943 ja pani minut alulle Lempäälän Kuokkalan kylässä, luultavasti Ollilan talon aitassa. Isäni mummu oli talon tytär Hilda. Äitini oli myymäläapulaisena viereisessä Eskolan kaupassa. Rakennus on nykyisin museona Kuokkalan museotien varrella.

Pakollinen avioliitto päättyi 1950, pian oman, Rantoon talon valmistumisen jälkeen. 

Isäni vietti lopun elämänsä nuoruuden rakkautensa Kaarinan kanssa aviossa Hyvinkäällä. Pontevan puolisonsa tukemana hän ajoi ajokortin ja sai autonkuljettajan paikan Hyvinkäällä posti- ja lennätinlaitoksen varikolta.

Isäni ei ollut hieno mies. Sain häneltä elämään kaksi neuvoa, kun kyläilin silloin tällöin hänen luonaan Hyvinkäällä.

Ensimmäinen koski suhtautumista vastakkaiseen sukupuoleen ja  perhesuunnittelua. Oltiin saunassa miesten kesken. Hän kysyi,  oliko minulla likkakaveria. Kerroin, että olin ihastunut Kyllikkiin, mutta ujostelin, enkä saanut mitään aikaiseksi. Hänellä oli ottajia.

Isäni neuvo kuului: - Panet vaan sen paksuksi. En kyennyt neuvoa noudattamaan.

Toinen neuvo koski sosiaalista elämää ja ihmissuhteita. Hänen neuvonsa kuului: - Jos tulee tiukka paikka, niin et ryhdy tappelemaan, vaan lyöt heti keskelle naamaa. 

Sitä neuvoa noudatin kerran juopuneen merimiehen  kanssa.  Kyse oli baaritytöstä Urjalassa, Laukeelan baarissa. Tykättiin molemmat samasta tytöstä, Anjuskaksi kutsuttua. 

Merimies pyysi minut ulos ja alkoi esitellä jiujitsuliikkeitään. En jäänyt odottamaan, vaan löin häntä nenään. Hän putosi istualleen nurmikolle.

Isäni kuoli 1961 ja odottaa Hyvinkään Puolimatkan hautausmaalla.

Hän ei ollut hieno mies, mutta oli isäni. Epäilemättä hänellä olisi yksinkertainen neuvo myös nykyiseen elämäntilanteeseeni. 

Sitä odotellen toivotan Sinulle hyvää syntymäpäivää sinne jonnekin. Kohotan maljan muistoksesi.