Sota ja rauha

Eilen söin kukkakaalia ja kalaa. Kukkakaalin maustin voilla, suolalla ja tillillä.

Ajattelin sotaa ja rauhaa. Tarvittiin sota, että ymmärrettiin rauha. Synnyin silloin, kun käsittäminen virisi. Isäni oli vielä rintamalla.

Rauhan taju näyttää nyt olevan kadoksissa.

Keitin kahvit ja ajattelin sotaa. Sitten ajattelin, että olen aikani elänyt. Sota ei enää minua kosketa.

Mutta minulla, kuten monilla muillakin ikäisilläni, on ollut lapsia, lastenlapsia ja näilläkin lapsia.

Heidän maailmansa sota tuhoaa. Kahvini maistui kitkerältä.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kuolema

Vanhat ystävät

Isäni ei ollut hieno mies